Accu on oma kasvattimme ja syntynyt vuonna 1998. Sitä voitiin pitää varmana hirvikoirana. Kaiken kaikkiaan sen haukkuun ammuttiin 36 hirveä, joista syksyllä 2003 10 hirveä.

Accu oli rehellinen, tyypillinen karjalankarhukoira: hieman juro, mutta ystävällinen, ja peloton metsästyskumppani sekä sillä on rodulle tyypillinen tinkimätön uskollisuus isäntää kohtaan. Accu ei joutavia hötkyillyt ja se oli myös mainio seurakoira.

Metsällä se työskenteli tiiviisti ja määrätietoisesti. Jos maastossa on hirviä, ei metsä jäänyt hiljaiseksi. Accu oli erinomainen hirvenkäsittelijä ja sai levottomatkin haukuttavat rauhoittumaan.

Yleensä jos haukussa oli useampi hirvi, se kaadon jälkeen jatkoi työskentelyä niin kauan kuin hirviä riitti. Tavallisesti se ei ottanut yhteyttä työskentelyn aikana.

Accu oli mukana vahingoittuneiden eläinten jäljestämistiimissä.
Kolarihirvien jäljestäminen päättyi onnistuneeseen kaatoon joka kerta, kun kutsu kävi.

Näyttelyssä Accu on palkittiin laatuluokan 1. palkinnolla, suurempaa menestystä kauneuskilpailuista ei ole.

Menetimme Accun syksyn 2004 ensimmäisen metsästysviikonlopun päätteeksi. Tuntikausia kestäneistä leikkauksista ei saatu apua vaan Accu jouduttiin armahtamaan leikkauspöydälle.

”Junnu” (K & Mva Usvan Riku + Terhi), syntyi vuonna 1985. Se oli ensimmäinen karjalankarhukoiramme. Junnu haukkui hirveä vaihtelevalla menestyksellä. Karhua se haukkui kokeessa Venäjällä keväällä 1990 pesä III -diplomin edestä. Hyviä karhuhaukkuja Junnulla oli luonnossakin useita kertoja, mutta kaatoa ei saatu. Muutamia näätiä, jokunen mäyrä ja supi eksyi kohdalle kohtalokkain seurauksin.

Junnun seuraan liittyi kolmivuotias narttu ”Miska” (Kasu + Taru), jonka kohtaloksi koitui kohtutulehdus. Sohvi (K & Mva M-83 Roope + Jonna), Miskan seuraaja, tuli meille Pontikka-Ahon kennelistä Viitasaarelta ja on ensimmäisen kasvattamamme pentueen emä.
Hirviä Sohville ammuttiin useita, mutta se pelasi paremmin pentunsa Santun kanssa yhdessä kuin yksin. Sohvin elämä päättyi yhtäkkiä ja aivan liian varhain munuaissyövän johdosta ja se kuoli kauniina talvisena sunnuntaiaamuna leikkauspöydälle.

Santtu (K & Mva Kille+Sohvi), joka jäi Sohvin pentueesta meille kasvamaan, oli verraton parityöskentelyssä karhujahdissa Junnun kanssa. Santtukin sai Olginossa pidetyssä karhunhaukkukokeessa syksyllä 1990 pesä III -diplomin, emänsä Sohvin jäädessä kaksi pistettä vaille diplomia. Santtu vietti eläkepäiviä ja eli 13½ -vuotiaaksi siskoni Tiinan hoidossa. Tiinalla oli pennusta pitäen samasta pesueesta ”seura-oravakoira” Serafiina, joka myös eli 13½ -vuotiaaksi, kunnes sairaus vei mennessään.

Ahorannan Kosta (K & Mva M-87 Rapsu + Rilla) oli varma 10 minuutin hirvenhaukkuja ja se annettiin 2½ -vuotiaana pihakoiraksi naapuripitäjään.

Pontikka-Ahon Reksi (Kva M-97 Kaatomiehen Ali + Pontikka-Ahon Teresa) oli ensimmäinen karhukoiramme, jonka voidaan sanoa olevan täysin riistavapaa. Se ei kiinnostunut minkäänlaisesta riistasta ja salakavalan luonteensa vuoksi se jouduttiin lopettamaan parin vuoden ikäisenä.